14. toukokuuta 2019

3 kivointa ja ärsyttävintä asiaa blogeissa


Oon viettänyt neljän päivän minilomaa, jonka aikana oon urheillut, liikkunut luonnossa ja nähnyt kavereita, mutta ennen kaikkea selannut muiden blogeja uusimmasta postauksesta kaikista ensimmäiseen – ainakin niiden kohdalla, joiden kanssa se on ollut mielekästä ja inspiroivaa. Puhelimeni muistiossa kuukausia elänyt vituttavimmat asiat blogeissa -otsikon alla elävä metrilista sai vihdoin tarkoituksen, kun päätin, että mä teen niistä postauksen. Mutta vaikka pelkkä valittaminen olisikin itselleni kenties vapauttavaa, päätin, että hyvässä hengessä listaan tähän myös kivoja seikkoja muiden blogeista. Niitäkin nimittäin kertyi, ja oikeastaan varmaan enemmän.

Siispä, ketään turhaan osoittelematta tai syyllistämättä, tässä tulee oma kantani aiheeseen.

3    Ä R S Y T T Ä V I N T Ä

1. Idioottimaisen lyhyet mielipidepostaukset. Oi kyllä, ethän sinä hyvä ihminen nyt voi kirjoittaa kolmen kappaleen mielipidekirjoitusta! Tarvitaan alustus, miljoona pointtia ja perustelua sekä lopetus. On harmi, että juuri kun tekstiin pääsee sisälle ja lukemisesta innostuu, se loppuu.

2. Erikoiset sanavalinnat. Tämän voi tiivistää kauniisti yhteen sanaan: kapulakieli. Itseäni häiritsee erityisesti naisenalku (ja kaikki muut alut), höystettynä ja allekirjoittanut (esim. allekirjoittaneenkin mielestä kyseinen...). Kaikki meistä – minä myös – käytetään joskus kapulakieltä, mutta ilmiselvien kapuloiden viskominen rattaista olisi lukijaystävällistä.

3. Tekstien oikolukemattomuus. Tiedän, joillain on lukihäiriö ja tiedän, jotkut eivät osaa pilkkusääntöjä. Se on okei. Suurin osa meistä kuitenkin huomaa, että tervetuloa ja terveutloa eivät ole sama sana. En mitenkään voi olla ainoa, joka oikolukee viidesti ennen julkaisua? Jos sen jälkeen jää virheitä, kyseessä on puhtaasti oma tietämättömyyteni.


3    K I V O I N T A

1. Kirjoitustaito. Ei ole mitään niin kaunista kuin inspiroivasti kirjoittava bloggaaja. Mulla on muutama vakkariblogi, joita luen aina ennen esseiden aloittamista. Toisinaan niistä saa jeesiä myös omien blogitekstien aloittamiseen.

2. Erilaiset persoonat ja elämäntarinat. Vaikka nykyisin luetaankin ehkä enemmän blogeja, joissa on 80% kaikkea muuta kuin kuulumisia ja 20% kuulumisia, ei musta ole hirveesti mitään niin ihanaa kuin blogit, joissa kyseiset luvut on toisin päin. Rakastan seurata, kuinka bloggaaja kasvaa, kokee, tavoittelee unelmiaan ja lopulta ehkä saavuttaakin ne. Kuulumisten avulla pääsee myös lähemmäs bloggaajaa, ja erilaiset persoonat alkaa erottumaan paremmin. Oli se arki sitten seikkailuja ulkomailla tai rauhallisia koti-iltoja, mä haluan lukea siitä! 

3. Panostus ulkoasuun. Oon joskus rakastanut koodaamista ihan sikana, ja viettänyt varmaan enemmän aikaa blogini HTML-koodien parissa kuin kirjoittamassa postauksia. Siksi arvostan edelleen ihan mielettömästi niitä, joiden blogeista näkyy taito koodata. Blogin ulkoasu joko jää mieleen tai ei jää mieleen, ja mitä taitavampi koodari, sitä uniikimpi ulkoasu.

Kuulisin mielelläni myös teidän mietteitä aiheesta! Mikä karkottaa ja mikä puolestaan saa palaamaan aina uudestaan ja uudestaan?

5. toukokuuta 2019

post-tatska-flunssa ja valoyliannostus

// tokaa vaiko kolmatta aamua menossa duuniin // joku ilta tulossa töistä //

// vappuaaton ilta-aurinko // Suvilahden Oranssissa keikalla //

Istun tässä koneeni ääressä taas aika lamaantuneena. Viime päivinä jäätelöpallojen pyörittely on ollut hullusti iisimpää kuin kirjoittaminen. Vaikka sekin on ollut flunssassa ihan perseestä. Oon yrittänyt hakea jotain inspiraatiota kahvikupin pohjalta, mutta vastaan on tullut vain sokeripalojen jämiä. Niinpä olen yrittänyt elää ajattelematta tekstiä, sanoja. Se on sentään onnistunut, vaikka oonkin avannut Bloggerin päivittäin ja jäänyt tuijottamaan listaa jo julkaistuista postauksista. 

Jep, mainitsin flunssan. Post-tatska-flunssa on taas vetänyt mut kanveesiin – pahemmin kuin koskaan. Oon pian kaksi viikkoa raivonnut itselleni päivittäin, kun tää ei edes helpota. Perjantaina ja lauantaina tunnelin päässä näkyi jo valoa, mutta jostain syystä tänään otettiin niin paljon takapakkia, että hädin tuskin saan henkeä (lisäksi 10 päivää Nasolinin käyttöä on tullut täyteen, joten hapetta eletään). Mä kadehdin ihan älyttömästi kaikkia kavereitani, joista kenellekään ei koskaan tule flunssaa tatskan ottamisen jälkeen. Sanokaa jooko, että joku siellä kärsii samasta vaivasta! 

Kevään valoyliannostuksen oireisiin kuuluu itselläni ehdottoman vahvasti identiteettikriisi. Sellainen kaiken kyseenalaistaminen ja joka osa-alueen uudistaminen tuntuu aina yhtä hyvältä idealta, mutta samalla se ahdistaa ihan mielettömästi. Tänä keväänä oon pyöritellyt ajatusta journalistiikasta, jokin siinä on alkanut kiehtomaan mua. Toki haluan edelleen ensihoitajaksi, enkä journalistin urallani pääse varmaan ikinä suuntaan tai toiseen... Kunhan olen haaveillut sellaisesta sivistyneemmästä hääräämisestä mielenkiintoisten asioiden äärellä. Lisäksi oma musiikkimakuni on muovautunut uudelleen – siinä missä metallimusiikki oli ennen hyvä idea, huomaan nykyään yhä enemmän kuuntelevani kevyttä rockia tai menevää poppia. Karjuminen on siis musiikin muodossa jäänyt vähemmälle. Viehätyn kuitenkin edelleen nallennäköisistä miehistä, joten en ole onnistunut vieroittamaan itseäni karjumisesta täysin. 

Mitä kuuluu? Pelaako joku teistä shakkia elämällään keväisin? *kaikuu tyhjyyteen*