13. tammikuuta 2019

en uskalla enää ajaa silmät ummessa






10 päivää lukiota jäljellä. 10 normaalia päivää, joina istun tunneilla. Sen jälkeen enää koeviikko, lukuloma ja ylppärit. Hyi. Viimeisin viikko on mennyt ajatukseen totutellessa. Vuorotellen on tehnyt mieli itkeä ja nauraa, huutaa, kiljua, karjua ja urheilla ahdistus pois. Tähän väistämättömään paniikkiin ei auta kuitenkaan mikään. Aivan kuten ei tilanteeseenkaan. En voi painaa pausea, ja vaikka voisinkin, jossain vaiheessa olisi pakko jatkaa.

Jostain syystä elän ja hengitän kuitenkin vielä. Pahin ahdistus laantui ensimmäisen viikon jälkeen – seuraavat kaksi voin vain ajelehtia eteenpäin. On lohdullista tietää, etten ole ainoa, joka nyhjöttää paskat housussa himassaan ja miettii kaivautumista Kiinaan hiekkalaatikon kautta. Jossain vaiheessahan tämäkin helpottaa? Ehkä sitten, kun olen kevyen vaivatta soutanut ylppärit läpi, hankkinut työn ja selvinnyt ensimmäisistä päivistäni aivan uudessa ympäristössä.

Tänään motivaatio elämiseen ja omien unelmien toteuttamiseen iski kuin tuhat volttia. Yhtäkkiä olikin aivan selvää, että raadan vaikka aivosoluni ulos päästäni, jotta opin biologiasta kaiken sellaisen, jolla saavutan kirjoituksista ämmän. Että otan tatuoinnit x ja y samaan aikaan tietyllä henkilöllä ja tietyllä tyylillä. Viimeiset kolme viikkoa olin vain naureskellut "tatskakuumeelle", mutta ei voi hyvää päivää, nythän se on vyörymässä myös meikän niskaan. Jos vaikka varaisin ajan lukulomalle, eihän se hetkellinen tauko paljon satuttaisi...

29. joulukuuta 2018

2018 pienessä paketissa









2018 oli aikamoinen. Kävin läpi sellaisia tunteita ja kokemuksia, jotka luulin voivani välttää. Sellaisia hetkiä, jotka eläisin mieluusti uudelleen ja uudelleen, kunnes levy ei enää naarmuiltaan pyörisi. Stressasin enemmän kuin koskaan lyhyen elämäni aikana, rakastin niin, että itkin ja ylitin itseni useammin kuin kerran. Täytin 18, otin ensimmäisen tatuointini, kirjoitin kaksi ainetta, kävin kahden lempiartistini keikoilla, syvensin vanhoja kaverisuhteita, arvostin vielä vanhempia. Opin itseinhosta, rakastamisesta, soluista, luovuudesta, valokuvaamisesta.

2019. Kirjoitan viisi ainetta, teen yhden kuvisdiplomin, haen töitä, muutan kotoa, nautin hetkistä itselleni tärkeiden ihmisten kanssa. Haluan valokuvata ihmisiä, kissanpentuja, rakennuksia ja kohtaamisia. Kirjoittaa siitä, kuinka selviän ja siitä, kuinka luotan itseeni. Kuinka en inhoa yhtään ainutta osaa itsessäni – en fyysistä tai psyykkistä. Toivottavasti seuraava vuosi tuo minulle ja teille jotain sellaista, josta olemme ennen vain haaveilleet.

Vaikka Illicit Hiraeth on pitkälti lifestyleen ja valokuvaukseen painottunut blogi, oon vähintään viimeisen vuoden ajan jakanut melkein joka postauksessa teille jonkinlaisia kulttuurisuosituksia. Niin myös tänään. Ruudussa on näkyvillä Hacksaw Ridge - aseeton sotilas, joka on älyttömän hieno elokuva. Mikäli lentävät raajat ja suolet ei järkytä, aukko sivistyksessä umpeutuu katsomalla! Areenasta löytyy myös uusi saksalainen sarja: Das Boot - Sukellusvene U-612, joka on ihan tajuton ja koukuttava! Katselin sen tässä flunssaisena kahdessa päivässä, ja mikäli sota ei pelota, siitä saa hieman jännitystä päivään. The Bletchley Circlestä on muuten vihdoin alkanut uusi kausi! Mitäpä sitä ulkoilemaan, kun voi viettää koko loman hyvien roolitöiden parissa?

Ps. Kuvissa siis parhaimpia muistoja tältä vuodelta!