8. syyskuuta 2019

uupuneen minän iltapohdinnat








Kello on puoli kymmenen sunnuntai-iltana, mulla on nälkä ja olen erittäin uupunut. Kirjoitin pari viikkoa sitten introverttiydestäni: kuinka oman tilani kaipuu on vahvistunut lukion aikana ja etenkin sen päätyttyä. Vietin tällä viikolla kuutena päivänä useita tunteita eri ihmisten kanssa. Kyllä, kuutena päivänä. Tänä aamuna en meinannut saada itseäni ylös sängystä, kun ajatus ihmisten kohtaamisesta tuntui niin mahdottomalta. Olisin halunnut vain jäädä puuvillalakanoideni suojiin haaveilemaan maailmasta. Kaikkia halujani vastoin lähdin aamupalan syötyäni salille, jotta ehtisin kaverille lukemaan ylppäreihin. Ja nyt, palattuani kahdeksan tuntia kestäneeltä tapaamiselta, on fiilis, että olisi tosiaan vain pitänyt jäädä sinne sänkyyn.

Miksi sitten lähdin? Koska suurin asia mitä olen tehnyt äikän ylppäreiden eteen tänä kesänä on ollut blogipostauksien kirjoittaminen. Ja uskokaa mua, se ei ole paljon. Lista retorisista keinoista oli jossain niin syvällä työmuistissani, että sen sieltä kaivaminen kannatti aloittaa tänään eikä huomenna. Nyt muistan taas osan. 

Jos joku kehtaa tulla viisastelemaan, kuinka äidinkielen ylioppilaskirjoituksiin ei muka voi valmistautua, niin kannattaa kohauttaa olkia ja jatkaa lukemista. Kaikista tärkeintä on mun mielestä kuitenkin sen kirjoitusflown ylläpitäminen. Kynnys kasvaa mitä pidempään on kirjoittamatta, eikä sitä kynnystä kannata todellakaan lähteä ylittämään ensi kertaa vasta ylppäreissä. Eihän kukaan jaksa punnertaakaan viittäkymmentä kertaa ensimmäisellä yrityksellä. Suosittelen siis ihan mistä tahansa jauhamista vaikka tietokoneen luonnoksiin. Ja jos sanat on kateissa, niin lukeminen auttaa. Oli ne sitten blogitekstejä, romaaneita, esseekokoelmia tai uutisia, niin tartu niihin ja ryystä pillillä (huom. ei muovipillillä) inspiraatiota. Kyllä se siitä. 

Historian kirjoittaville suosittelen Ruudusta sellaisia maksullisia leffoja kuin Fury ja Uhma. Toista maailmansotaa käsitteleviä molemmat, mikä on osittain aika raastavaa, mutta ainakin mulla edes jonkinlainen tapa herättää kiinnostusta sotahistoriaa kohtaan. Jos ette vielä tienneet, niin mua ei pitkästytä mikään niin paljon kuin erilaisten tunnettujen sotien käsitteleminen.

Tsemppiä tulevaan ja voimahali kaikille sitä tarvitseville!
Kuvat lauantailta, kun kierreltiin Hennan kanssa kuvaamassa kauniita rakennuksia pitkin keskustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.