12/29/2018

2018 pienessä paketissa









2018 oli aikamoinen. Kävin läpi sellaisia tunteita ja kokemuksia, jotka luulin voivani välttää. Sellaisia hetkiä, jotka eläisin mieluusti uudelleen ja uudelleen, kunnes levy ei enää naarmuiltaan pyörisi. Stressasin enemmän kuin koskaan lyhyen elämäni aikana, rakastin niin, että itkin ja ylitin itseni useammin kuin kerran. Täytin 18, otin ensimmäisen tatuointini, kirjoitin kaksi ainetta, kävin kahden lempiartistini keikoilla, syvensin vanhoja kaverisuhteita, arvostin vielä vanhempia. Opin itseinhosta, rakastamisesta, soluista, luovuudesta, valokuvaamisesta.

2019. Kirjoitan viisi ainetta, teen yhden kuvisdiplomin, haen töitä, muutan kotoa, nautin hetkistä itselleni tärkeiden ihmisten kanssa. Haluan valokuvata ihmisiä, kissanpentuja, rakennuksia ja kohtaamisia. Kirjoittaa siitä, kuinka selviän ja siitä, kuinka luotan itseeni. Kuinka en inhoa yhtään ainutta osaa itsessäni – en fyysistä tai psyykkistä. Toivottavasti seuraava vuosi tuo minulle ja teille jotain sellaista, josta olemme ennen vain haaveilleet.

Vaikka Illicit Hiraeth on pitkälti lifestyleen ja valokuvaukseen painottunut blogi, oon vähintään viimeisen vuoden ajan jakanut melkein joka postauksessa teille jonkinlaisia kulttuurisuosituksia. Niin myös tänään. Ruudussa on näkyvillä Hacksaw Ridge - aseeton sotilas, joka on älyttömän hieno elokuva. Mikäli lentävät raajat ja suolet ei järkytä, aukko sivistyksessä umpeutuu katsomalla! Areenasta löytyy myös uusi saksalainen sarja: Das Boot - Sukellusvene U-612, joka on ihan tajuton ja koukuttava! Katselin sen tässä flunssaisena kahdessa päivässä, ja mikäli sota ei pelota, siitä saa hieman jännitystä päivään. The Bletchley Circlestä on muuten vihdoin alkanut uusi kausi! Mitäpä sitä ulkoilemaan, kun voi viettää koko loman hyvien roolitöiden parissa?

Ps. Kuvissa siis parhaimpia muistoja tältä vuodelta!

12/17/2018

helsingin vanhan kaupungin syksy





Kaunista maanantaita! Stadissa on vihdoin lunta, joten ajattelin nyt tulla heittämään nää kuvat tänne äkkiä ennen kuin luonnoksista löytyy lähinnä valkoista. Mulle käy surullisen usein niin, että vuodenaika vaihtuu ja edellisen vuodenajan kuvat jää ikuisesti julkaisematta. Parhaani yritän siis välttää tätä traagista tapahtumaa ilmestymällä näin epätavallisesti maanantaina tälle internetin puolelle.

Mutta mitä viime aikoina? Ei niin mitään, mutta samalla kamalasti kaikkea. Oon juoksennellut pikkujouluissa, keikoilla, kaverilla pelaamassa ja salilla hyvin tasaiseen tahtiin. Henkireiästäni salista on tullut viime viikkojen aikana entistä tärkeämpi, kun oon tajunnut, että missaan sen tatskan takia kolme salikertaa ja myöhemmin tammikuussa muutaman (5) Pohjanmaasta johtuen. Eli toisin sanoen rautaa on noussut normaalia enemmän ja tahdonvoima on ollut jotain ihan mielettömästi suurempaa. Surettaa kamalasti olla pois salilta, mutta samalla oon ihan älyttömän onnellinen elämäni ensimmäisestä tatuoinnista ja siitä, että pääsen näkemään rakkaita ihmisiä.

Kunnollisista kulttuurisuosituksista on jo jonkin verran aikaa, joten olkoon tämä nyt se hetki, kun annan teille jotain katseltavaa. Areenasta löytyy sellainen sarja kuin Syntinen – toteutukseltaan tavallaan melkein naurettavan huono esimerkiksi Siltaan verrattuna, mutta juoni on tosi koukuttava ja ovela. Ja noh, toisaalta mitään ei varmaan kannata verrata Siltaan, koska se on jo sen verran next level. Maikkarin sivuille ilmestyi toinen kausi Boschista, joka on siis uusinta, mutta missasin sen täysin viimeksi, joten ehkä joku muukin... Pablo Nerudaa luen edelleen, enää muutama runo Meren ja yön porteista jäljellä ja sitten on aika siirtyä johonkin muuhun. 

Maailman noloin virhe sattui muuten viime postausta kirjoittaessa: laskin päivät synttäreihini väärin, enkä edes tuhannetta kertaa oikolukiessa tajunnut mokaani... Minkälainen typerys ei osaa laskea 20-3? Ilmeisesti minä. Tänään siis 3 päivää aikaa synttäreihin ja samalla myös tatskaan...

12/03/2018

marraskuisia hetkiä

// ensilumi erittäin pitkä ikuisuus sitten (tää oli oikeesti varmaan lokakuussa, anteeks...) // leivottiin ranskalaisen vaihtarikaverin kanssa //

// pilvisyys on poistunut ja näilläkin seuduilla näkee toisinaan auringonnousuja ja -laskuja // hautajaishommia //

// kävin kuvaamassa frendien yhtyettä, aurinko paistoi sika kivasti tohon taloon // no kukkuu //

// aurinko, aurinko, aurinko <3 // äikän prelin jälkeen, oli pakko hörpätä kuppi kahvia ja kannatella sitä luonnottomasti polaroidien edessä //

Hyvää iltaa ja erityisesti joulukuun kolmatta päivää! Itselleni superjänniä ja tärkeitä juttuja tulossa, nimittäin se pirun tatska-aika on ihan kohta ja samalla myös meikäläisen 18-v synttärit. Taidan kyllä jäädä ikiajoiksi henkisesti ala-asteikäisen pikkupojan tasolle, mutta jos edes fyysisesti päästään sinne kahdeksaantoista vuoteen asti, niin sekin on jo jotain. En muista, oonko koskaan maininnut, mutta mulla on koko ikäni ollut sellanen fiilis, etten elä täysi-ikäiseksi. Että vielähän tässä on kevyet 13 päivää aikaa potkaista tyhjää. Katsotaan, mitä tapahtuu... 

Yleensä en ihan näin fanaattisesti venaile lunta, mutta tänä vuonna tuntuu jotenkin tärkeältä päästä kuvaamaan. Nimenomaan lunta ja valkoista, kylmää ja ihmisten suusta tulevaa höyryä. Joskus pentuina odotettiin innolla, että höyryhengityskelit tulis ja saataisiin leikkiä tervakeuhkoja. Voi meitä, höyryn viihdearvo ei taida enää olla yhtä korkealla...