13. lokakuuta 2018

tallinnan vanhan kaupungin syksy













Värit ja vanhat rakennukset, kahvi, valokuvat, kaverit. Rakastuin ja rakastin. 
Horjahtelin laivassa, voin pahoin, söin tuhat täytettyä voileipää. 
Ihmettelin museoissa. Kävelin, koin. Lähes kaksikymmentätuhatta askelta. 
Missä on ranta?

Sinä päivänä söin neljällä aterialla täytettyä leipää. Aamupalalla, toisella aamupalalla (oletin lounaan siirtyvän merkittävästi myöhemmäksi), välipalalla ja päivälliseksi. Iltapalan hetkillä minua oksetti ajatus leivästä niin paljon, että nälästä huolimatta söin vain omenan. 

Sinä yönä en saanut unta, koska sänky heilui. Se pyöri vaaka- ja pystysuunnassa, minä sen mukana. Sen keinuminen herätti minut juuri silmien ummistuessa. Sinä yönä viimeinen muistikuvani on kello yhdeltä aamuyöllä. Seuraavan kerran heräsin kuudelta.

On tarpeen astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Laivaan, lentokoneeseen, junaan, vieraiden ihmisten keskelle, minne vaan. Keskiviikkona minäkin olin siellä, ulkopuolella. Laivamatkustaminen on kamalaa, voin pahoin ja pelkään uppoavani. Selvisin hädin tuskin hengissä: kohtuni aloitti itsemurhajärjestelyt laivan saapuessa Suomen satamaan. 

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.
© Taustakuva on Dinpatternilta.