30. syyskuuta 2018

jumissa huoneessa ja mustissa vihkoissa


Sunnuntait kaikille! Jo toista kertaa tällä viikolla - oivasti jopa spoilaamassa teille noita polaroidhommia. Kuvien määrästä saan taas mitalin, kattoo nyt jos parin viikon päästä ois oikeesti matskua, kun tulee se Tallinnan reissu. Polaroidinkin otan messiin, jos nyt kerrankin saisin mun kuvisdiplomia edistettyä... Vaikka eihän sillä kiire oo, mutta kuvaamisen kanssa on aina vähän se ettei ne täydelliset hetket tuu just sillon ku haluis.

Mulla on tosiaan ollut tässä kiva viiden päivän loma - kuudes päivä odottaa huomenna. En oo kyllä oikeesti saanut aikaan taaskaan yhtään mitään. Oon joko treenannu tai sitten istunu koneella, litkinyt kahvia ja kirjoittanut liirumlaarumia mun lukuisiin luovuusprojektivihkoihin. Sekä pitänyt leffailtaa joka päivä! Keskiviikkona vietin kyllä kuus tuntia kaupungilla, kävin Capen ystiksillä (suosittelen!!) ja kiertelin parit kirpparit. Löysin aaaaaivan täydelliset kengät, mutta ne oli varmaan kolme kokoa liian isot, joten jätin ne paikalleen.

Hirveesti houkuttelis alkaa kuvaamaan potretteja enemmän. Jotenki toi luonto vaan työntää mua aina enemmän poispäin ja junnailen ihan kybällä mun rakennuskuvien kanssa. Oikeestaan tuntuu, että valokuvauksellisesti oon ollu pidemmän aikaa sellasessa kehittymättömyyspisteessä. Että jos jotain kaveria tai ööm, muuta, kiinnostaa lähteä kuvaamaan potretteja, niin laittakaa viestiä. Mä oon aina vapaa, paitsi sillon ku treenaan. Oon myös yrittänyt ettiä omaa tyyliäni muokata kuvia, mutta sekin on toistaiseksi vielä vaiheessa. Joten yrittäkää kestää näiden vaihtelevien muokkaustyylien välillä, ehkä tää tästä joku päivä rauhottuu...

Ps. Kuten lupasin, varjoviikunani Rin Tin Tin sai uuden ruukun.

25. syyskuuta 2018

3 vuotta laitonta koti-ikävää


// viime keskiviikon auringonlasku // koulumatkan yksi kauniista keltaisista rakennuksista //

1095 päivää. Aika tajuton luku, pakko myöntää! Parit kerrat oon suorittanut eeppiset painelu-puhalluselvytykset, mutta tässä sitä ollaan edelleen. Varmaan, ja toivottavasti, hyvin erilaisina kuin ekoina viikkoina ja kahtena vuotena. Paljon on opittu, triplasti enemmän itsestä kuin blogaamisesta (vaikka tästäkin siis aika kivasti). Koodaamisen puolesta taidot lähteny aika jyrkkään alamäkeen, oli aika kun en kauhistunut HTML-koodin sörkkimisestä yhtä paljon kuin nykyään (t. yritin tossa tsiigailla jotain perusjuttuja läpi mutten uskaltanut koskea mihinkään). Edelleen haen omaa tyyliäni toteuttaa tätä luovuusprojektia, kokeilu on onneks aika usein harmitonta ja kivaa!

// peili heijasti peikonlehteni kauneimman lehden // joku ilta lenkillä //

Koska kela "laittoman koti-ikävän" takana on edelleen tarkoin vaalittu yrityssalaisuus, jaan teille tässä viisi asiaa, jotka oon huomannut näiden kolmen vuoden aikana.

1 Oon tyytymätön blogini ulkoasuun, jos uusimmassa postauksessa on vihreitä kuvia
Tää on jo aika noloa ja naurettavaa, mutta vihreä on musta niin ruma väri sen tietyissä sävyissä, että mieluummin vetäisin saturaatiot nollille. 

2 Mun muistiinpanot on täynnä koodeja
Koneelta löytyy tuhatsata muistiinpanoa, joista löytyy ne hyödyllisimmät / tärkeimmät koodit ihan vaan varmuuden vuoksi. Muutamat erilaiset keltaisen, harmaan ja sinisen sävyt löytyy myös.

3 Joskus diggaan uusimman postauksen kuvista niin paljon etten halua postata uudestaan
Todellinen ongelma, joskin aika harvinainen sellainen. 

4 Voin selata tunteja putkeen uusia taustakuvia
Miksei blogin ulkoasu muutu ikinä? No siksi, etten löydä hyviä.

5 Sunnuntai-illoille pitää aina olla pieni rako kirjoittamista varten
Suunnittelen menoni sen mukaan, että oon about tiettyyn aikaan sunnuntaisin valmiina kirjoittamaan. 

Hahaa, ei muuten varmasti vedetä edes synttäripostausta läpi ilman kulttuurisuosituksia! Nousuvedestä alkoi uusi kausi, Leijonasydän näkyy vielä muutaman tunnin ajan ja Docventuresin The Work kannattaa katsoa myös, suunnatkaa siis kipin kapin Yle Areenaan sivistymään! 

Kiitos ystävät rakkaat siitä, että luette ja kommentoitte! Tätä olis sangen tympeää duunata vaan omille silmille. Mitä teille kuuluu? Samaistuuko kukaan kanssablogaaja mun havaintoihin?