26. elokuuta 2018

hän saapuu kotiin vihellellen, vastaantulijoita tuskin ees huomaa

Ihanat syyssateet jaksaa viihdyttää mua lähes aina, kun avaan Bloggerin ja alan kirjoittamaan. Mikään ei motivoi näin paljon, vaikka tekstikentän sijaan tuijotankin vastapäisiä taloja ja kuuntelen märällä asfaltilla ajavia autoja. Nyt on hyvä olla, syksy on niin kaunis. 

Kuolasin viimeksi uusia farkkuja, Leviksen takkia, saapuvaa Polaroid-kameraa ja tatska-aikaa. Arvatkaa kenellä on jo kolme! Tää minimalistin materialismionnellisuus on kyllä ihan omaa luokkaansa, kun tiiän etten anna itseni ostaa yhtään mitään koskaan. Nyt voin astella uljaana syksyyn ja olla paleltumatta, kuvata rakkautta Polaroidilla ja rasvata vimmatusti käsivartta tatuointia varten. Ajasta ei olla kyllä vielä sovittu, mutta se on työn alla! Lokakuussa odottaa myös opintomatka Tallinnaan, vaikka mut risteilyjä karttavana tunnetaankin. Ihan jees astua syysmyrskyjen aikaan laivaan näin semi-laivakammosena. Mutta mitä vaan kuvien takia, eikös....?

Hei, kulttuuria! Jos pohjoismaiset kielet kiinnostaa, tsekatkaa Areenasta sellainen kuin Liberty. Erikoisella tavalla hyvin mielenkiintonen, ja koska rakastan riikinruotsia ja tanskaa, niin mulla on oikeen hyvät oltavat sunnuntaiaamuisin sitä katsellessa. Egotripiltä tuli EP nimeltään Vihellellen, joka on loistavasti vienyt kaikki murheet ylppäreistä, kokeista ja tulevaisuudesta! Kuunnelkaa, suosittelen.

Mukavia elokuun vikoja päiviä, muistakaa edelleen nauttia elämästä!

20. elokuuta 2018

live the moment, take the stand, be the ruler, it's all in your hands



Hei vaan, taas vaihteeksi! Ylppärit on vieneet multa viimeisetkin tunnit vapaa-aikaa ja blogiin tai valokuvaamiseen keskittymisen sijasta oon miettinyt lähinnä kriisejä, stressiä ja turvallisuutta. Luulin, että ehtisin ja jaksaisin viikonloppuisin sanoa tänne pari sanaa ja jakaa muutaman hetken, mutta siitäkin on tullut yllättävän vaikeaa. 

Tulevaisuus näyttää hyvin synkältä: 4 koetta, 4 preliä ja 2 kirjoitettavaa ainetta ahdistaa aivan hemmetisti, koska panostan-kaikkeen-yhtä-paljon-mentaliteettini ei tässäkään jaksossa hellitä. Onneksi reunoilta löytyy myös pari valopilkkua, kuten esimerkiksi tilaamani Polaroid-kameran saapuminen (toivottavasti pian), syysloma sekä hammasrautojen poistaminen jossain kohtaa. Kuolaan myös ihan kybällä uusia Karven mustia farkkuja ja Leviksen karvavuorista farkkutakkia. Tatska-ajankin voisin varata jossain välissä, vaikka tuntuukin edelleen tosi kaukaiselta ajatukselta, että täytän joskus 18 ja saan alkaa värjäämään kehoani pysyvästi.

Perus kulttuurisuositukset loppuun: BlacKkKlansman, RavenEyen biisi Breaking Out ja sellainen sarja kuin The Same Sky - Isku sydämeen. Kävin kattomassa ton BlacKkKlansmanin eilen ja jos joku leffa teiän pitäisi tän hetken ohjelmistosta nähdä, niin toi on the one. Vaikuttava ja hauska! Ihan just sitä mitä luvattiin ja enemmän. Vaikka sen kai helppoa luullaankin olevan, hirveen moni ei loppupeleissä osaa välittää vihaa ja inhoa aidosti. Jasper osaa. Jos ette oo nähny vielä Leijonasydäntä, niin kattokaa sekin. Natsi-Saksasta kiinnostuneille The Same Sky on hyvä valinta, se tuo jotain uutta toisesta maailmansodasta kertoviin sarjoihin ja leffoihin. Jää tosin varmaan viimeiseksi Natsi-Saksasta kertovaksi liikkuvaksi kuvaksi mitä katson, oon saanu Hitleristä niin tarpeekseni. Tuottaisivat joskus jotain muistakin sodista. 

5. elokuuta 2018

söpöjen eläinten sunnuntaitervehdys













Sateisen kaunista sunnuntaita! Lupasin teille kuvia näistä pikkusista, joten nyt niitä on muutama. Että sori jos netti pätkii, munkaan ei ihan arvosta noita jumalattoman kokosia pystykuvia. 

Elämäni suurin haaste tähän asti on ollut naamaan tarkentaminen koiria kuvatessa, koska kuten näkyy, se ei vaan meinaa millään onnistua. Paijauksia kaipaavien kissojen kanssa on vähän sama juttu, en millään ehdi tarkentaa kun niillä on jo kieli linssissä ja tolkuton kehrääminen päällä. Oikeestaan varmaan kaikkien eläinten kuvaaminen jotain laiskiaisia lukuun ottamatta on semi kamalaa. Hemmetin monta yritystä, hyvällä tuurilla pari onnistunutta kuvaa. Tai sit oon vaan ite laiskiainen ja reagoin tilanteisiin pari minuuttia myöhässä.

Oon elänyt nyt viikon kylppärirempan keskellä ja voin vaan sanoa, että elämä vois kieltämättä olla helpompaa. Suihkussa käyn joko salilla tai kavereilla, mikä on välillä aivan idioottimaista, koska ehdin näillä helteillä hikoilla kaiken takasin illan aikana. Oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että toi miesten seinän takana poraaminen ei oo häirinny mun ylppäreihin lukemista mitenkään merkittävästi.  Puhe on oikeastaan pahempaa, se vie keskittymisen ihan heti pois, jos on siis suomea. Laattapisteelle siis kiitos venäläisistä remppaukoista!

Hyvää tulevaa viikkoa! Nauttikaa nyt kun siellä ei oo enää 30 astetta lämpöä päivittäin. Mä ainakin nautin, kokomustissa on ollut aikamoinen itsemurha liikkua ulkona, heh.