26. toukokuuta 2018

kun kohtalon tuuli kaarnalaivaa keinuttaa



kuvat musta c aliisa
paita weekday, vyö weekday, farkut karve (carlings), kengät vans

Joo, piti vissiin jakaa kuvia viime postauksen mukaan "ensi viikolla" eli viikko sitten. Just kun mun postaustahti näyttää 2 minuuttia siltä, että saan täältä viikottain jotain ulos, niin meen ite sössimään kaiken laskemalla tuntitolkulla matikkaa silloin, kun "pitäisi" kirjoittaa. Nyt mulla on onneks ensi viikolle jo aihekin, mutta mistä vetoa etten kevätjuhlien ja kesätyökuumotuksen takia tuu postaamaan kuitenkaan... Lupaan yrittää, tosin musta tuntuu, että ootte siellä päässä aika hyvin tottuneet tähän mun kerran kahdessa viikossa -postaustahtiin.

Hanamista lupasin viimeksi jotain mainita, joten tässä teille kuusi kuvaa. Kävi vähän huonompi tuuri, nimittäin kirsikankukat oli jo tippuneet helteiden takia (ainakin oletan niin). Jotain siellä vielä kukki, mutta pääosin värejä näki vaan festarivierailijoiden päällä. Ehkei se mitään, ensi vuonna uudestaan! Ohessa myös kaksi suorastaan fantastista pro asento -kuvaa todistaakseni teille, ettei mulla ihan aina ole pelkkää tummaa päällä. Tässä on nimittäin teinivuosieni ensimmäinen valkopohjainen ja värikäs paita! Sataprosenttista puuvillaa 15€, kannattaa tsekata Weekdayn sivut, siellä on näitä - ja muita - varmaankin vielä.

Tulevana abiturienttina koen myös aiheelliseksi kirjoittaa yhden kappaleen verran aika-ahdistuksesta ja siitä, kuinka ensimmäistä kertaa ikinä mun pitää ajatella kesälomalla koulua. En taaskaan ajatellut, että tää tilanne olisi lähelläkään, mutta sieltähän ne ylppärit kurkkaa olan takaa. Vaistomaisesti ajattelen kaikkea yksilö-yhteisö-yhteiskunta -periaatteella ja tuijotan telkkaria, koska "tästä oppii englantia". Hienosti taas vaihteeksi minä.

13. toukokuuta 2018

tukehdun deadlineihin ja kulttuurielämyksiin

Supermukavaa sunnuntaita ja mitä ilmeisimmin myös äitienpäivää! Tässä kaiken kiireen ja deadlinepaniikin keskellä jaan teille viime kuvausreissun kuvia. Ensi viikolla sitten kenties jotain uudempaa matskua. Vastassa nimittäin Roihuvuoren Hanami ja sadat kirsikankukat eli loputtomasti mahdollisuuksia.

Tosiaan, deadlinepaniikki. Muuta sanaa en keksi kuvaamaan tätä tunnetta. Äikän päättötyö, kirjaesitelmä, äikän essee, enkun essee ja tuhatsata tehtävää integroimista (oon kevyet 2 kappaletta eli 30 tehtävää jäljessä) sekä tietenkin kaikki treenit ja mahdolliset valokuvausreissut tän päivän aikana. Olin kyllä oman elämäni Einstein tossa muutama viikko taaksepäin, kun kirjotin ton enkun esseeni hypärillä. Nyt ei tartte stressata siitä, mutta listasin sen kuitenkin koska deadline mikä deadline. Homma siis ihan semi hyvin kasassa, tältä päivältä puuttuu vielä noi upeet 30 tehtävää matikkaa ja kirjaesitelmän suunnitteleminen loppuun. Ehkä tää tästä. Ehkä ei.

Sitten vähän lisää kulttuurijuttuja. Teatterin ystäville suosittelen Q-teatterin näytelmää Arki ja kauhu. Se oli vähän semmonen, ettei sitä välttämättä osaa arvostaa niin kamalasti, jos ei oo tottunut erilaisiin näytelmiin. Mutta jos olette samanlaisia teatterin ex-suurkuluttajia kuin minä niin ai että! Siellä on vielä joitain paikkoja vapaana, mitä oon nyt tilannetta kyyläillyt. Sitten jenkkileffaksi sellainen kuin Everyday oli yllättävän hyvä, se jopa loppu aika erilailla kuin mitä olin kelannut. Ja ensi maanantaina suuntaan katsomaan Ida Nielsen Quartetia Savoy-teatterille. Voi apua! Tuntuu, etten enää minään iltana saa vaan lahnata himassa. 

Ja tietenkin enää kolme viikkoa kesälomaan! Hihkuisin tästä enemmän, mutta mulla alkaa heti työt, joten virallinen loma starttailee vasta heinäkuussa. Sillon luvassa Ruisrockia ja muutama viikko Pohjanmaata. Ihanaa, että paljastan kaikki mun suunnitelmat teille etukäteen, eipä tuu yhdetkään kuulumiset yllätyksenä.

Ps. Osaako joku sanoa, miksi näiden iPiccyn kollaasien oikee reuna on nykyisin liian pitkä? Ennen toimi ihan oikein, vaikka tein kaikki asiat samalla tavalla kuin nykyään...

7. toukokuuta 2018

kesäisiä onnellisuusfiilistelyjä






Olisikohan ollut lauantai, kun oli kesän ensimmäinen päivä. Sille on kai joku tieteellinen määritelmä mutten uskalla sanoa asiasta sen enempää, jotta ette saa väärää informaatiota. Sunnuntai-iltana suuntasin luontoon etsimään lehmiä ja kaipaamaani pohjanmaafiilistä. En löytänyt lehmiä, mutta löysin tunteita ja hajuja. 

Metsässä tuoksui sade, eikä ohuessa takissa ollut kylmä. Menin kuvaamaan kasveihin osuvaa aurinkoa, mutta sinä päivänä aurinko ei käyttäytynyt niin kuin olisin toivonut. Se käänsi pääni maasta ja sai katsomaan eteenpäin, enemmän maisemia kuin pieniä yksityiskohtia. Ja tullessani kotiin tajusin tässä postauksessa tiivistyneen juuri ne asiat, joita haluankin kuvata. Maisemia ja satunnaisia yksityiskohtia. Ehkä myös ihmisiä, nekin kiinnostaa. Hetkelliset tunteet. Lähikuvia kuvatessa tunnen taas ysimillisen otsallani. Silmälasieni kehyksien supistavan maailmaa. Ehkä on ihan hyvä alkaa keskittyä johonkin muuhun.

Tänään puolestaan oli maailman onnellisin päivä. Aamulla kuljin takki auki tuntematta kylmää, iltapäivällä hain välipalaa pelkässä hupparissa. Nyt eletään sitä aikaa vuodesta, kun lämpötila on just eikä melkein täydellinen ja musta tulee sen takia ihan mielettömän onnellinen. 

Myöskin, toukokuun ensimmäisinä suosituksina vinkkaan teille näytelmän nimeltä Putkinotko ja biisin nimeltä Empire Liquor Mart (vanha tuttu, tänkin aina unohdan ja löydän uudelleen).