29. huhtikuuta 2018

down in the comfort of strangers



Kirjojen lukemisella on aina ollut jonkinlainen yhteys kykyyni tuottaa. Ala- ja yläasteen aikana sain luettua lähes koko nuortenhyllyn kirjastosta (lukuun ottamatta Harry Pottereita, Percy Jacksoneita ja muutamaa muuta fantasiasarjaa). Muistan siihen aikaan kirjoittaneeni useita tarinoita samanaikaisesti, aina lopettamaan ja aloittamaan uudestaan jonkin toisen. Mutta kirjoitin kuitenkin, päivittäin. Lukion aikana olen tarttunut kirjaan vain silloin, kun äidinkielen kurssi on sitä minulta vaatinut. Näin aion edetä myös vastedes. Kesälomatkaan eivät ole enää lomia pelkästään koulusta, vaan myös lukemisesta. Tekstiä tulee hyvällä tuurilla kerran kahteen viikkoon ja silloinkin se on hyvin erilaista kuin muutamia vuosia sitten.

Sain juuri luettua Antti Hurskaisen esseekokoelmasta Tapan sut ensimmäiset 71 sivua. Huomaan jo nyt, kuinka sillä on välitön vaikutus siihen osaan aivoista, joka saa kirjoittamaan. Kirjoitan omaan silmääni hyvin erilaista tekstiä kuin yleensä, luinhan sentään esseekokoelmaa. Inspiroivan blogitekstin jälkeen kirjoitustyylini vaihtuu taas. Koen silti kirjoittavani minuna itsenäni, omilla sanoillani ja lauserakenteillani, oli tyyli millainen tahansa. Toisaalta taas koen vierastuvani siitä normista, jonka mukaan kirjoitan. Ehkäpä blogitekstien lukeminen ei muuta niin paljon kirjoittajaminääni, toisin kuin tarinat ja esseet. Haluaisinkin kuulla, kuinka teidän kirjoituksiinne vaikuttaa erilaiset lukemanne tekstityypit?

Tänään oli tarkoitus puhua keikasta. Yritän aina kovasti vältellä kysymystä lempibändistäni perustellen vastaustani sillä, ettei ketään tai mitään voi tässä suhteessa verrata. Totuus on silti tietyllä tapaa toinen, saan bändit paremmuusjärjestykseen - tosin ainoastaan genrejen sisällä. Parhainta kuuntelemaani rockia tuottaa Thirty Seconds to Mars. Voitte siis arvata, että olin odottanut viime keskiviikkoista keikkaa yhtä pitkään kuin, noh, kevättä. Eikä muuten jättänyt tyhjäksi. Sillä keikalla näin ehkä parhaiten sen, mitä tapahtuu, kun kaikki katsojat ihan oikeasti tykkää kuulemastaan. Ja se oli kaunista.

2 kommenttia:

  1. Itselläni eivät kirjoituksiini enää vaikuta lukemani kirjat, kun olen runoutta enimmäkseen viime aikoina lukenut. Ennen sen sijaan kyllä, tarinouden synkkyys ja näkökulmat vaihtelivat paljon silloin, kun luin todella todella paljon romaaneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, mulla vaikuttaa nimittäin runotkin! Ja joo totta, fiilis vaihtuu kyllä tosi ovelasti riippuen lukemiensa kirjojen tunnelmasta!

      Poista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.