9. huhtikuuta 2018

broke the limit, we hit the ton


Meikä voi vihdoin todeta, että nyt on ihan oikeasti kevät. Perjantaiyönä taisi sataa, koska mennessäni kouluun haistoin ja aistin sen kevätsateen jälkeisen fiiliksen. Lauantaina matkalla kirjastoon lokit kirkui. Ja ehkäpä olen sen aiemminkin tänne todennut - kirkuvat lokit on ihan satavarma kevään merkki. Tänään taas kävelin kaupungilla takki auki, vaikka tuuli, eikä mulle tullut millään tavalla kylmä. Mä oon jopa heittänyt kaikki sukkahousut kaapin perälle ja vaihtanut maiharit tennareihin. 

Niin siitä flunssasta muuten. Oon joko nasolinriippuvainen tai sitten jollakin tapaa homeherkkä. Kaikista niistä riippuvuuksista mitä ihminen voi itselleen saada, mä oon mennyt ja valinnut nenäsuihkeen. Mutta niin, mieluummin se kun vaikka heroiini. Voin nyt olla valistavana esimerkkinä ja kertoa, ettei sitä ystäväämme saa suihkia nenäänsä päivittäin pidempään kuin 10vrk putkeen. Koska jos suihkii, niin nenä ei pian pärjää ilman.

Tänään oon saavuttanut elämäni produktiivisuuden huippukohdan: tein kokeen, juoksentelin kaupungilla hoitamassa asioita ja päätin tehdä ruokaa pitkän kaavan mukaan. Muuten tää ei olis kyllä lähelläkään huippukohtaa, mutta koeviikon vikana päivänä mulla on yleensä tapana vaan lahnata kotona ja kattoa kaikkea skeidaa hyvällä omallatunnolla. Kaupungilta hain jo mun kolmannet Marshallin kuulokkeet kahden kuukauden sisään. Aivan erittäin ihastuttavaa on tosiaan se, kun ne hajoaa ton palautusajan sisällä ja saan käydä vaihtamassa uusiin ilmaseksi. Ja nyt tää kokkikolmonen päätti taikoa makaronilaatikon, koska tortillat viidesti viikossa on suuri ei. Mun kokkaustaidoista en sano mitään muuta kuin että olen tumpelo pahimmasta päästä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.
© Taustakuva on Dinpatternilta.