18. maaliskuuta 2018

pian on kevät myös iltaisin




Aion palauttaa nyt mieleni muutamaan hetkeen.

Siihen, kuinka perjantaina istuessani bussissa 15.30 näin vain hetkittäin ulos auringon paistaessa suoraan silmiini. Se osui kauniisti pysäkeillä odottaviin ihmisiin, heidän mustiin villakangastakkeihinsa ja tuulessa huojuviin hiuksiin. Kuinka kuivalla katukivetyksellä lojui tasaisessa muodostelmassa pieniä kiviä. Kuinka maassa lojuvat yksittäiset lumen ja jään laatat huusivat apua sulamisensa estämiseen. 

Siihen, kuinka pari tuntia sitten lukiessani Pablo Nerudan runokokoelmaa, viereisellä kadulla joku oli tuonut prätkänsä vuoden 2018 ensimmäiselle ajolle. Se oli jo varma merkki keväästä, prätkän pärinä, joka osittain häiritsi lukukokemustani, mutta teki minusta samalla niin onnellisen. 

Ja ainoa asia mitä voin enää ajatella on, että päivisin tuntuu oikeasti keväältä, mutta heti auringon laskiessa luulen, että on tammikuu. Pakkaset tulee aaltoina, omissa sykleissään; kaksi päivää pakkasta, kaksi päivää plussaa. Mutta pian on kevät myös iltaisin. Lupaan sen teille ja lupaan sen itselleni.

6 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia! Ja kevät tulee, vaikkakin Pariisista palattuani ei ihan siltä tunnukaan haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hahah, varmasti, sais tulla kyllä nopeemmin :D

      Poista
  2. Kivoja kuvia :) Kiitos, että lupaat kevään tulevan. :) Uskon siihen itsekkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Joo, kyllä se sieltä! Hitaasti, mutta varmasti.

      Poista
  3. Ihan paras postaus (ja upee teksti), ihan koska kevät <3

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    VastaaPoista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.