28. maaliskuuta 2018

jos se ei tapa, niin se todellakin hajottaa




Terkut täältä prokrastinaation piiristä! Koeviikon ensimmäinen päivä, mutta meikä on istunut just 5 ja puoli tuntia koneella tekemättä kouluhommia. Hienosti! Toisaalta, jos tää tällainen prokrastinaatio johtaa lopulta blogitekstin kirjottamiseen, niin en valita. Oispa huomenna sama fiilis, äikän esseekokeet kun ei ikinä mitään herkkua ole, jos kirjotusflow on jäänyt pois.

En oo tästä sen suuremmin valottanut pienintä osaakaan, mutta mä oon ollut nyt neljän kuukauden verran on-off suhteessa flunssan kanssa. Se on kylässä aina muutaman viikon, sitten oon pari viikkoa terve, kunnes se tulee taas moikkaamaan. Tässä on pohdittu kaikki mahdolliset sisäilmaongelmaherkkyydet, liian aikaiset salille palaamiset ja liian vähäiset ulkona vietetyt tunnit läpi, mutta toistaiseksi niistä jokainen on mahdollinen syypää. Meikän psyykkeellehän tää on käynyt sitten kuin ysimillinen ase, kun ei oo koskaan päässyt treenaamisen makuun kunnolla takasin. Ja ulkona käyminenkin maistuu pahvilta, kun nenä valuu, päätä särkee ja tekee vaan mieli kaivautua lähemmäs maapallomme laavakerrosta lämpimään.

Elämässäni on onneksi muutakin kuin flunssamorkkis, kuten esimerkiksi Victorian uusi tuotantokausi, Pablo Nerudan runot, yhä keväisemmät säät, falsetissa laulavat linnut sekä tietenkin kaikkien aikojen suosikkini - sateinen (lue: räntäinen) harmaus! Kyllä tää tästä vielä superiloksi muuttuu, kunhan flunssa väistyy ja koeviikko on ohi.

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä sinulle koeviikkoon ja täytyy sanoa, että tuo Victorian uusi kausi kyllä alkoi hyvin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitos! Joo, se alko tosi kivasti, enkä taaskaan jaksais venata seuraavaa jaksoa kokonaista viikkoa :D

      Poista
  2. Tsemppiä sulle❤ & kauniit kuvat!

    http://jasukuvaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.
© Taustakuva on Dinpatternilta.