26. joulukuuta 2017

sanoja omasta syyllisyydestäni




Istun huoneessani, en kylläkään kotona, vaan mökillä. Kuuntelen musiikkia, vaikka aivot huutaa, etten saisi. Ettei kannattaisi. Päätä särkee ja tekstiä on muutenkin vaikea tuottaa, kun taustalla karjuu mies ja alitajunta tarjoaa näppäimistölle biisien lyriikoita, ei omaa tekstiä. Kirjoitanpa kuitenkin. Lähinnä omasta syyllisyydestäni. Siitä, kuinka on ollut vaikea tarttua kameraan ja kuvata. Ja ehkä tavallaan myös kirjoittaa. 

Myönnettäköön, että viime aikoina olen ollut uskollisempi Yle Areenalle kuin kameralleni. Eilistä ja tätä päivää lukuun ottamatta tartuin kameraani viimeksi kunnolla syyslomalla. Syys-vitun-lomalla, ajatelkaapa sitä. Siirrän vastuuta ja syytän Helsingin huonoja säitä, pitkiä koulupäiviä ja tolkutonta itsekriittisyyttäni. Mikään kuva ei tunnu hyvältä, hienolta, oikealta. Aina pitäisi olla parempi ja aina jokaisessa kuvassa on jokin asia huonosti. En tavoittele täydellisyyttä, ainakaan myönnä sitä, mutta omia kuviani katsoessa en näe edes ihan ookoo -materiaalia. Ja juuri tästä olen yrittänyt päästä eroon.

Törmäsin taannoin Instagramissa valokuvaustiliin ja sitä selatessa tajusin, ettei ongelma niinkään ole omissa taidoissani vaan siinä, kuka kuvan on ottanut. Ja tällä tarkoitan sitä, että osa omasta materiaalistani on sellaista, joka olisi luultavasti hienoa omissa silmissäni jonkun toisen blogissa, muttei sillon, kun tajuan itse ottaneeni kuvan. 

Joka tapauksessa, vaikkei omat ruutuni usein silmiäni miellytäkään, yritän jakaa niistä edes siedettävimmät tänne. Ehkä täällä on joku, joka ei katso kaikkea niin kriittisesti. Intoni kirjoittamiseen on onneksi palannut. On aina hieman helpompaa julkaista kuvia, kun haluaa tekstin ulos.

Osaako kukaan suositella objektiivia, jolla maisemakuvissa jopa havupuut olisi tarkkoja? Oon selannut liikaa eri vaihtoehtoja, mielenterveys kärsii.

14 kommenttia:

  1. Mukavan aistikkaita kuvia ja tekstiä! Mukava kuulla, että intohimo kirjottamiseen on palannut! :)

    VastaaPoista
  2. Upean tunnelmalliset kuvat! Itsekin huomaan saman ilmiön, että monien kuvien kohdalla olen aivan liian kriittinen ja jonkun toisen tilillä/blogissa pitäisin ko. kuvaa hyvänä. Itse on aina itsensä kriittisin tuomari :)

    VastaaPoista
  3. Sun teksti on aivan ihanaa luettavaa! Itelläki ollu ny jo jonkin aikaa sellanen ettei kuvaaminen onnistu. Kuvattua on toki tullu, mut mikään kuva ei oikein silmää miellytä. Turhauttaa kun ei oo tarpeeks valoa ja samat vanhat maisemat ei tuo mitään uutta ja ihmeellistä kuvattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Paula! <3 Joo, ihan sama juttu. Joskus tuntuu, että vuosi sitten kuvasin jopa paremmin...

      Poista
  4. Voi Anu, pystyn niin samaistumaan tuohon, että mikään kuva ei tunnu hyvältä ja tuohon kamalaan ajatusmalliin, jossa kelaa että tää kuva on huono, koska mä oon ottanut sen, mutta jos joku muu ois ottanut tän niin se ois täydellinen. Objektiivi-asiaan ois helpompi suositella jotain, jos tietäis, että miltä etäisyydeltä suurin piirtein haluat kuvailla havupuita. Jos menee oikein lähelle, niin 50mm f1.4, tai se 40mm mikä sulla on toimii, mutta jos oot kaukana niin joku pidempi ja hyvällä valovoimalla varustettu tyyliin 85mm kiintee, tai 28-80mm jos zoomia haluaa. Plus aina on se luontokuvauksen ykkösobjektiivi 70-200mm f2.8 ja f4. Tai noita lähtisin ainakin ite kattomaan ja ettimään sitä sopivaa ratkaisua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa ja kamalaa, että sulla on samoja ajatuksia omista ruuduista! Ehkä tää onkin vähän jokaiselle valokuvaajalle ongelma... Hei kiitos superisti vinkeistä, pitää ehdottomasti käydä tsekkaamassa etenkin toi 28-80mm, kuulostaa hyvältä!

      Poista
  5. Kuulostaa tutulta. Ja Helsingin talvea on oikeesti ihan turha kuvata, niin masentava sää koko ajan... Mä vietin jouluni mun vanhempieni luona Savossa ja siellä sitä lunta riitti ja oli vihdoinkin motivaatiota kuvata ulkona. Ja toi on kyllä totta, että jonkun muun mielestä omat kuvat aika varmasti ovat kauniita, mutta se kriittisyys pistää ajattelemaan, onko itse huono sisällöntuottaja. Paljon tsemppiä Anu! ♥ Kyllä se siitä! Ole itsellesi armollisempi, koska sä osaat! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, harmaata ja väritöntä massaa on tosiaan aika ankeeta kuvata. Aaah, ihanaa! Savossa varmaan pääsi paremmin fiiliksiinkin, kun ulkona näytti siltä miltä kuuluukin <3 Kiitos paljon Sanni <3

      Poista
  6. Kuulostaa kyllä niin tutulta. Mulla ei oo oikein moneen kuukauteen ollut kuvausintoa, voisi melkein sanoa että kesän jälkeen se into laski :/ Sain hetkeksi herätettyä sen eloon syyslomalla, mutta ihan hetkeksi vain ja täällä nyt sitä taas ollaan. Oon huomannut, että nämä vuodenajan vaikuttavat paljon siihen milloin on intoa kuvata ja milloin ei. En oo ikinä tykännyt talvesta ja se näkyy myös sitten siinä, että kuvia ei tule otettua paljon. Kesä taas on mun lempi vuodenaika ja silloin niitä kuvia tulee otettua tämän tästä! :D Ärsyttääkin se, että olisi intoa kirjoittaa postauksia vaikka joka päivä, mutta tarvittavia kuvia ei sitten ole ollenkaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei D: Onneks toi kesä on tuolta tulossa! Sit pääsee taas itse kukin kuvailemaan, kun siellä on erilaista elollista liikkeellä! Joo, vuodenaika vaikuttaa kyllä ihan varmasti. Mä taas en hirveesti keväisin kuvaile, kesä ja syksy on puolestaan lempiaikaa painaa menemään kameran kanssa. Kyllä, kuvien puute vaivaa usein myös itseä! Tsemppiä sinne <3

      Poista
  7. Oot tosi hyvä kirjottamaan! Liityin lukijaks. :)

    http://kultakehykset.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitokset ja tervetuloa lukemaan! <3

      Poista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.