9. joulukuuta 2017

miten kirjoittaminen helpottaa

Olin aina varma, että kaamosmasennus oli keksitty juttu ja ettei se purisi muhun koskaan. Rakastinhan pimeyttä, siinä loistavia katuvaloja ja yksityisyyttä kulkiessa. Tänä vuonna on ehkä otettava kaikki takaisin ja myönnettävä, ettei kolmelta laskeva aurinko oikeastaan motivoi tekemään yhtään mitään. Siinä missä kaksi viikkoa sitten elin kuin supernainen hoitaen kaikki asiat hetkessä, nyt tuntuu, ettei mikään onnistu. 

Pitkään aikaan päässä ei ole pyörinyt yhtäkään lausetta. Kaikki kirjoittaminen on tuntunut ihon sivelemiseltä raastimella. Nyt viimein, äsken, kulkiessani jo useita kertoja manaamiani Helsingin tuulisia katuja, tuli päähäni vihdoin jotain. Muutama lause ja pari irrallista sanaa. Uskalsin avata tämän yhden kuvan sisältävän luonnoksen ja nollata. Ja vaikkei vielä menisikään aivan kuten romanttisissa talvielokuvissa - luntakaan ei ole - ehkä kahden viikon päästä tunnelmissa on selkeä muutos.

Pian jo perinteeksi muodostunut tapa listata edellisten viikkojen positiivisia asioita viimeiseksi ei jää tässäkään postauksessa välistä. Viikko sitten oli Haloo Helsingin keikka, joka oli kyllä aivan mielettömän kova. Sanon näin kaikista keikoista, mutta ehkäpä käynkin vain hyvillä keikoilla, heh... Lähetettiin myös laatikollinen Sisuja Saksaan ja odotetaan nyt sen saapumista määränpäähänsä. Suomi täytti sata, kävin muutamissa pikkujouluissa ja katselin, kuinka toiset valmistui (onnea heille!). Että onhan tässä kaikesta huolimatta mennyt aika hyvin.

Nyt kyllä tiivistyy hyvin se, miten kirjoittaminen auttaa kymmenessä minuutissa.

6 kommenttia:

  1. Kaunis tuo kuva ja tiedän tasan tarkkaan tuon fiiliksen, välillä sitä tuntuu pystyvän kirjoittamaan puolikkaan romaanin ja välillä yhdenkin lauseen muotoilu tuntuu tuskalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kamala fiilis - etenkin esseekokeissa D:

      Poista
  2. Voi tiiän tunteen kun tekstin tuottaminen tuntuu ihan hemmetin vaikeelta... Mulle tulee parhaat ideat yleensä yöllä, kun en saa unta ja pohdiskelen pitäiskö kirjottaa jotain ylös vai yrittää vielä nukkua. Useimmiten ne ideat sit jää ja nukahdan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jotenkin tuntuu kanssa, että mitä enemmän kirjottaa vapaa-ajalla, sitä useemmin tulee sellanen kykenemätön tunne D: Liekö yliannostus sanoja ja lauseita... Mulla tulee myös ideoita usein sillon, kun niitä ei voi kirjottaa ylös :D Sangen rasittavaa, mutta ei auta.

      Poista
  3. Mulla on ollu itellä ihan sama fiilis tänä syksynä, vaikka normaalisti mäkin oon just mielissäni pimenevistä illoista. Ehkäpä se tästä tasoittuu, ja mukavaa että sullakin on ollut kuitenkin piristystä vähän synkemmän fiiliksen lomaan :)

    http://erelkee.blogspot.fi/

    Ps.Rakastuin kyllä ihan sun blogiin, varsinkin kuviin <3 Jäin lukijaksi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä, mikä tässä syksyssä ja talvessa mättää? D: Ehkäpä se siitä, jaksaa vaan odotella... Apua, kiitos paljon ja tervetuloa lukemaan! <3

      Poista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.
© Taustakuva on Dinpatternilta.