13. elokuuta 2017

haluaisin vain olla tarpeeksi hyvä

Opiskelen koulussa, jossa suunnilleen 80 prosentilla tyypeistä on se oma juttu. Mä kuulun siihen 20 prosenttiin, jolla ei oo omaa juttua. Ei mitään elinikäistä harrastusta, jota rakastaisi enemmän kuin hengittämistä tai joka olisi itselle se happi. Ja vaikka mä suurimman osan ajasta oon täysin ookoo tän asian kanssa, tulee välillä tilanteita kun kysyn itseltäni, että miksen mä osaa mitään noin hyvin? Miksei mulla oo sitä mun juttua?

Onhan mulla tavallaan kirjoittaminen ja valokuvaaminen. Oon duunannut kumpaakin ihan tosi pitkään, mutten siltikään oo kummassakaan mitenkään huomattavan hyvä - vähintäänkään, kun verrataan kouluni muihin valokuvaajiin ja kirjoittajiin. Yritän hokea itselleni, ettei mun tartte tai pidä olla yhtä hyvä ja että valokuvaan ihan eri asioita, mutta millä perusteella sen kuuluisi edes toimia? Säälittävää, ihan hiton säälittävää, myöntää, että mua joskus harmittaa se, ettei mulla oo sitä omaa juttua josta muut mut tunnistaisi. Että juu tää bloggaaminen, mutten laske tätä taidoksi. Lataan nettiin suorakaiteen muotosia pikselihirviöitä ja painan kirjaimia näppäimistöllä. Synnytän jotain, muttei se ole sama asia kuin esimerkiksi 10 vuoden soittokokemus jostain rummuista.


Istun salissa ja kelaan, että hitto kun on hyvää musiikkia ja ai että toi laulaa hyvin! Ja joskus onkin ihan loppuun asti kivaa. Toisinaan se vaan iskee taas kasvoille, se vihainen naama pään sisällä, joka kiroaa sitä, kun en itse osaa. Että voi kun minäkin ja jos vaan oisin alottanut ja jos vaan oisin suostunut. Myöhäistä pyllistää, kun paska on jo housuissa. Niinhän se menee... Että mitä minä täällä enää pyllistelen, kun en koskaan tule olemaan harrastanut 16-vuotiaana kymmentä vuotta jotain. 

Eikä mun tilanne oo sellanen, että haluaisin olla jossain asiassa maailman paras. En todellakaan. Haluaisin olla tarpeeksi hyvä itseni mielestä. Että kehtaisin esiintyä ja seistä sen oman duunini takana ehkä jopa ylpeänä. Mua ahdistaa kuulla, jos joku mun tutuista tai kavereista on lukenut mun blogia. Mua ei haittaa jos ne lukee, en vaan halua kuulla. Kun tuntuu heti, että ne ajattelee mun ajattelevan olevani jotenkin hyvä tässä. Ja muutenkin, se tuntuu vaan tosi tyhmältä. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi lukea mun tekstejä ja katsoa mun kuvia, kun ne ei mun mielestä erotu millään tavalla?

Oon yrittänyt löytää keinoa kiertää tätä ongelmaa, ihan täysin tuloksetta. Päädyn aina vaan samaan loppuun: ei mulla oo omaa juttua. Ei vaikka kuinka miettisin kaikki jostain erilaisista tavoista syödä viinirypäleitä kirjoitustyyliini. Mutta ehkä jos musta tulee ensihoitaja, ehkä mulla sitten on se oma juttu.

Onko teillä samaa ongelmaa vai ootteko löytäneet sen oman juttunne?

16 kommenttia:

  1. rakastan näitä kuvia, niin kauniita jälleen! en todella oo löytäny omaa juttua. oon vaan koittanu hyväksyä mun tyylin piirtää, kirjottaa ja toteuttaa itteeni. en oo minkään suhteen kuitenkaan intohimoinen tai superhyvä. kai se vaan pitää hyväksyä, väkisin kun ei voi alkaa mistään pitämään... ei kannata verrata itteensä muihin, jonkun silmissä sun tekemä taide tai muu voi kuulostaa/näyttää just hyvältä ja kadehtittavalta. ja jos vertaa itteään muihin alkaa helposti kopioimaan ja matkimaan ja ehkä menettää osan siitä omasta tyylistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, erityisesti ajatuksistasi! <3 Se on tosiaan totta, että matkiminen / kopioiminen ei johda usein mihinkään hyvään. Muistan joskus nuorempana, kun yritin löytää itteäni matkimalla yhtä kavereistani. Juu, ei toiminu se, ei. Kaipa se vaan hiljalleen tulee, se oma tapa tehdä kaikkea. Ja kuten sanoitkin, joidenkin mielestä se on tosi hienoa!

      Poista
  2. Sulla on tosi kiva blogi ja ihanan diippejä tekstejä. Paljon samanlaisia ajatuksia täälläkin. Sitä omaa juttua vailla ja jotenkin ihan hukassa. Ite bloggaan toistaiseksi ihan anonyymisti kun blogi käsittelee vähän henkilökohtaisempia asioita, mutta joku päivä toivon että kerään voimia omalla nimellä kirjoitteluun. Olisi kiva laitella kuvia elämästä pelkäämättä että joku tunnistaa ja "pääsee sun pään sisälle". Jään ehottomasti lukemaan sun blogia! :)

    Tässä mun:

    https://amameno.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, aivan ihana kuulla, kiitos <3 Mä oon oikeastaan joskus katunut, että oon alkanut bloggaamaan omalla naamalla. Siitä syntyy se tietty sensuuri omiin teksteihin, jonka takia suuresta osasta juttuja katoaa se varsinainen pointti. Että tekisi mieli kertoa, mutten suuriin henkilökohtaisuuksiin halua kuitenkaan mennä.

      Poista
  3. No sis mä olen 23-vuotias ja mulla ei silti ole mitään "omaa juttua" jota rakastaisin enemmän kuin muita juttuja. Esim tykkään piirtää, mutta sit välillä en. Tykkään kans kirjottaa, mut välillä en. Sama kielien ja musiikin kanssa... Tykkään tehä vähän kaikkee mut sit taas en. :D
    Ja ihana toi kamera, toimiiko se?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo, mulla myös joidenkin asioiden kanssa sama homma, etten oikeen pidä / ole pitämättä niistä koko aikaa vaan vain joskus! Kameran pitäisi toimia, vielä en oo kyllä filmiä hankkinut, että sen näkee vasta sitten. :-)

      Poista
  4. Itellä kans ei oikeen oo sitä omaa juttua, tykkään niin monesta asiasta. Ehkä se oma juttu löytyy joskus, tai sitten ei

    http://www.harrietgripenberg.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma täällä! Toivottavasti löytyy :--)

      Poista
  5. Voin samaistuu tosi hyvin, tuntuu että en osaa mitään "tarpeeksi hyvin" ainoastaan keskiverrosti korkeintaan. Mutta ehkä niin on vaan tarkoitettu, ettei tarviikkaan olla jossain asiassa paras :)

    https://more-than-we.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  6. Voi apua samaistun noihin sun ajatuksiin niiiin paljon ettei oo tosikaan! Tosin ainoana erona se, että mun ystävät on kaikki lahjakkaita ja sit mä vaan vähän räpsin valokuvia ja koitan kirjottaa tuloksetta.

    Mutta tiedätkö mitä? Sä oot hyvä just tollasena kuin oot ja oot ihan supermahtava kirjoittaja! (Ite vaan haaveilen täällä, että osaisin joskus kirjottaa yhtä hyvin). Ja vaikka valokuvaamista ja kirjoittamista (ja kaikkia muita taiteen aloja) ei voi verrata suoranaisesti vaikkapa soittotaitoon tai johonkin liikunnalliseen harrastukseen niin ite ainakin aattelen, että se kivoin juttu taiteellisissa jutuissa on se, että jokainen voi tehdä mitä haluaa ja olla hyvä just omalla tavallaan, eikä ketään tavallaan voi verrata kehenkään muuhun, koska jokaisella on se oma näkökulma ja oma tyyli tehdä asioita. Joten älä huoli minkälaisia kuvia muut sun koulusta ottaa vaan keskity siihen omaan tekemiseen! ♥

    Written by Neea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, voi ei, ikävää ja ihanaa samaan aikaan, että pystyt samaistumaan! Kiitos suuuresti sanoistasi <3 Juurikin niin, taidetta on hurjasti erilaista eikä niitä voi oikeen verrata toisiinsa. Vielä kun saisin sen omaan kallooni taottua... :D

      Poista
  7. Hyvä postaus, tässä on paljo asioita mihin voin itsekin samaistua.
    ps. sun blogin ulkoasu on i ha na!

    https://kati-h.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Tekstistä päätellen taidat opiskella Sibiksessä? Mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia, kun itse opiskelin siellä, vaikka olinkin musalinjalla :) Siellä kaikki on niin lahjakkaita, että ihmettelee usein, mitä itse oikein tekee siellä. Loppujen lopuksi Sibis on kuitenkin ihan mukava koulu, ja erityisesti opettajat paljon mieluisampia kuin monessa muussa paikassa. Tsemppiä kouluelämään, terveisin 2015 jouluna valmistunut :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällähän mä! Joo, on Sibis ihana ja suurin osa opettajista tosi mukavia - tai edes ihan ookoita. Kiitos kiitos! <3

      Poista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.
© Taustakuva on Dinpatternilta.