23. huhtikuuta 2017

yksinkertaisia sanoja rakkaudesta

Kirjoitettu 7. huhtikuuta klo 19.36:

Tukholma, Berliini, Pariisi, Lontoo, Bergen
Mä muistan viileät aamut, liikennevalojen naksutuksen ja tihkusateen. Mukulakivikadut ja sen äänen, joka syntyy, kun niiden päällä raahaa matkalaukkua. Aurinkolasit silmillä ja polttavan tunteen jaloissa. Paikalliset kiirehtimässä töihin kahvi kädessä. Termospullossa tai jossain paikallisen kuppilan pahvimukissa. Niilläkin on elämä. Ne on siinä, ja mä tiedän, että ne voi illalla laittaa paahtoleivän paahtimeen ja katsella ikkunasta eksyneitä turisteja.

Oon kokenut tän ulkomailla-fiiliksen ihan tajuttoman monta kertaa parin viikon sisällä. Kokenut viileät aamut, mukulakivet, matkalaukut, liikennevalot ja paikalliset kahveineen. Ja jostain syystä ne on olleet erittäin onnellisia hetkiä. Oon hymyillyt itekseni ja yrittänyt piilottaa sen. 

Maailmassa ei, rakkaat kanssaeläjät, ole mitään niin kaunista kuin harmaa, sateinen päivä. Ei mitään. Juurikin näitä tietynlaisia sadesää-hetkiä on todella harvoin. Nyt on yksi. Vedin sälekaihtimet ylös ja istuuduin pöytäni päälle. Varpaat koskee patteriin ja vesipisarat kaiteeseen. Katuvalot syttyivät hetki sitten ja autoja ajaa jatkuvasti ohi. Niistä lähtee se tietty ääni, joka syntyy, kun ajaa märällä asvaltilla. Ja se ääni on maailman paras ääni. 

1. huhtikuuta 2017

the other kids made me do things that I don't usually do




Olen ommellut uuden logon farkkurotsiini, laskenut matikkaa, kirjoittanut ruotsin ainetta ja käynyt katsomassa teatteria. Olen herännyt kahdelta yöllä ja tajunnut, että tein tason vektorimuotoisen parametriesityksen väärin kokeeseen ja kironnut sitä. Muistanut aamulla, että tein sen ehkä kuitenkin oikein. Ehkä joku toinen sen tehtävän kohta oli väärin? Olen silittänyt pajunkissoja ja haistanut kukkia. Tuoksuivat kukkakaupalta, vihreältä ja monilta muilta eri väreiltä. Olen myös saamassa flunssan.

Bongasin itse asiassa taas yhden uuden sarjan. Tällä kertaa ei ollakaan 1600-luvulla, sairaalassa taikka ase kädessä jahtaamassa rikollisia, vaan 2010-luvulla värväytymässä armeijaan. Our Girl. Mukavan aidosti toteutettu, tykkään näyttelijöistä ja koko hoidosta ylipäänsä. Yritin etsiä tänne jotain todisteita, että muutkin ois pitänyt siitä, mutta sain käsiini vain spoilereita, joten adiós, meikä luovuttaa.