28. tammikuuta 2017

sulje kaikki aistit niin tää helpottuu



Vapaus näkyvissä! Heti muutaman lukon, kalterin ja hyppyesteen takana. Mitä niiden jälkeen? Kuinkakohan pian ollaan taas umpikujassa? Sovitetaan avaimia lukkoihin ja potkitaan kaltereita kengänkärjillä. Ja mitä silloin juostaan pakoon? Hiihtolomaa, kuten jokaisena vuonna? Kunpa ei tarttisi juosta. Kunpa voisi vaan olla hetken. Hengähtää, juoda ja juosta sitten vaikka uudestaan. Mutta ei jooko aina putkeen?

Kahvia mulla menee edelleen desitolkulla. Ei onneksi ihan litroittain sentään. Joku järkihän tässä(kin) on säilytettävä. Sen suhteen järki on kyllä mennyt, että meikä tilaa ja kuolaa t-paitoja tammikuussa. Kyllä, tammikuussa, vaikka hupparivarastotkin kaipaisi jotain piristävän mustaa kaveria. Mutta ei, tilaan t-paitoja. Haaveilen myös siitä uudesta puhelimesta. Meinaan nyt, avatessani jonkin sovelluksen (oli se sitten galleria, instagram tai kamera), koko skeida jumittaa, eikä anna mun tehdä mitään. Kiitos superisti.

Positiivisuutta kaivataan. Lähettäkää sitä korikaupalla tähän osoitteeseen, kiitoskortit tulevat perästä!

11. tammikuuta 2017

i tried to sell my soul last night

Havaintoja:
Liisankadulla tuulee kamalasti iltapäivisin. 
Mun uudessa kalenterissa ei ole viivastoja, joten kaikki merkinnät menee vinoon.
Nälkäisenä ei synny tekstiä. 
Kahvi vie keskittymiskyvyn ja pitää huolen, ettei matikan opiskelu suju.
Karjalanpiirakoihin voi oikeasti kyllästyä.

Krooninen kylmyys on täällä taas. On ihan mielettömän rasittavaa asua meren vieressä ja käydä koulua meren vieressä. Kylmä tuuli vainoaa joka nurkan takana ja joskus tuntuu, ettei sitä pääse kotiinkaan karkuun. Parvekelasit pitää ääntä ja lipputanko matkii balettitanssijaa. Iho on kananlihalla, vaikka hautautuisi tuhannen paidan ja peiton alle. Yöllä on onneksi lämmin.

Tästä kaikesta negatiivisuudesta huolimatta oon superiloinen. Välillä (joka päivä, etenkin matikan tunneilla) tulee hetkiä, kun tekee vaan mieli juosta, hyppiä ja nauraa. Ja kiljua. Syytän kofeiinia, unettomia öitä ja ympärillä olevia ihmisiä. Joskus elämä vaan on tosi kivaa, vaikka moni asia potkiikin kasvoja.