3. marraskuuta 2016

i will feel the pain and stay

(Luethan ensin tarinan edellisen osan päästäksesi siihen sisälle)

Suolaiset korvapuustit, kliseiset biisien lyriikat ja hitaasti jäätyvä keho unohtuivat hyvin nopeasti, kun näin sut. Ei tarvinnut olla maailmanluokan Bond tajutakseen, että sä olisit voinut olla siellä tapahtumassa. Että sä olit siellä. Olisin varmaan mennyt sinne kuitenkin, mutta edes sateinen sää ei voinut pysäyttää, kun tiesin, että mulla olisi mahdollisuus nähdä sut. Ja niin mä näin. Kävelit mua ja Roosaa vastaan. Selitit jotain omalle kaverillesi, tuijotit suoraan eteenpäin ja elehdit käsilläsi. Roosakin selitti mulle jotain, mutta se kaikki meni ihan totaalisesti ohi sydämen hypätessä kurkkuun. Mä olin ollut oikeassa.

Jännityksen ja pahan olon tunne valtasi mut niinkuin vanhoina aikoina ennen esitystä. Empatia on joskus todella vittumainen asia. Tuijotin leipää syövää Essiä ja heiluttelin lapasia käsissäni yrittääkseni hillitä jännitystäni. Jalat tärisi innosta pöydän alla ja hymy puski esille, vaikka aihe ei mitenkään erityisen iloinen ollutkaan. Tiesin, että sä olisit siellä. Tällä kertaa mä tiesin varmasti. Tiesin, että sä näyttelisit mun edessä, katsoisit mua silmiin, nauraisit, kumartaisit ja tekisit asioita, joita en tässä vaiheessa osannut kuvitellakaan. Improvisaatiotahan se oli, mitä mä olisinkaan voinut ennustaa. Olin nähnyt sut videolla, jolla esiteltiin kaikki näyttelijät. Kaverini tavoin sunkin naama vilahti ja ääni kuului.

Katsoit mua syvälle silmiin ojentaessasi käsiohjelmaa. Tuntui kuin olisit nähnyt mun sisälle. Kuin olisit saanut tietoosi kaikki mun ajatukset siltä seisomalta. Et sä kai saanut. Osa musta ajatteli, että sä tunnistit mut. Nauraessasi lavan reunalla näin sun silmät, jotka katsoi muhun päin ihan kuin tarkistaakseen, nauroinko minäkin. Ei se kai mennyt niin. Tyhmä minä ja tyhmä mielikuvitus. Tyhmät toiveajatukset. Nauroin esityksen aikana niin paljon, että jouduin pyyhkimään kyyneliä silmäkulmista ja poskilta. En oikeastaan tiennyt, itkinkö, koska kohtaukset oli hauskoja vai koska tiesin, että tässä tää taas oli. 

24 kommenttia:

  1. sullon aivan ihana kirjotustyyli!

    VastaaPoista
  2. Mäkin tykkään sun tyylistä kirjoittaa tosi paljon!! :)

    ♥ Helena
    Hundred Moments of Happiness

    VastaaPoista
  3. Komppaan edellisiä! Uppoo muhun myös :-)

    VastaaPoista
  4. Oooo, luin ton edellisen osan silloin huhtikuussa ja tykkäsin silloinkin tosi paljon, sun kirjotustaidot on kyllä goals! *sydänsilmäemoji tähän*

    Ja tulipa tästä mieleen, että silloin, kun viimeksi sun kirjoitustaitoja kehuin ja sä kehotit mua lukemaan lukemaan paljon, niin jäi sanomatta, että mä kyllä luen tosi paljon. Mulla on kaapit täynnä kirjoja ja siksi mä ostan ison kirjahyllyn kirjoille, kun muutan omaan asuntoon ja äidiltä saan semmoisen piirongin mun leffoille. Ja mulla on itseasiassa kirjoitus/tarinablogi (johon pääset mun profiilista jos kiinnostaa, nimi on Tarinakaupunki), se on kyllä just nyt tauolla mutta siellä meininki jatkunee pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jenni! <3 Hmm, hyvä, että luet! Lukeminen on parasta, vaikken sitä enää niin paljon harrastakaan. En kyllä osaa antaa muita vinkkejä kirjoitustaitojen kehittämiseen... Ehkä rohkeus? Spontaanius? Että kirjottaa pahimman tunnekuohun vallassa juuri sitä, mitä mieleen tulee ja poistaa vaikka myöhemmin, jos tuotos on jollain tapaa karmaiseva. Tätä harrastan ite ainakin edelleen, helpottaa myös tuskaa - ja lisää onnellisuutta!

      Poista
  5. Herranjumala sä oot kyllä kehittynyt kirjoittamisessa ja bloggaamisessa ylipäätään, verrattuna niihin aikoihin kun ensimmäisiä kertoja vierailin blogissasi!! Aivan järkyttävän upeaa tekstiä, propsit siitä.

    VastaaPoista
  6. Ihanan sujuvaa tekstiä! Sujuvaa tekstiä ja paljon kuvailua, josta eritysesti pidän. Oletko koskaan harkinnut ryhtyvästi kirjailijaksi? :-)

    adaemmimaaria.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! <3 Joskus nuorempana halusin kirjailijaksi, mutta en enää. Tykkään pitää tän harrastuksena, niin turhia paineita tekstien julkaisemisesta ei tule. :-)

      Poista
  7. Apua apua apua, herranjumala mä rakastan sun kirjoitustapaa, koska pystyn samaistumaan näihin sun teksteihin niiin paljon. Kunpa mäkin osaisin kirjoittaa näin kauniisti. ♥

    Written by Neea

    VastaaPoista
  8. Apua, ihanan teksti! Ite tykkään, jos tekstissä on paljon kuvailua ja edetään hitaasti. Sun blogin muutkin tekstit on tosi hienoja, hyvällä tavalla erilaisia :)

    VastaaPoista
  9. Heippa taas! Linkkailit blogisi mun linkkaa blogisi-postaukseen ja valitsin blogisi TOP3-blogeihin! :-)

    Pääset lukemaan postauksen täältä:
    http://adaemmimaaria.blogspot.fi/2016/11/linkkaa-blogisi-top3.html

    Ihanaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, suuret kiitokset ja hyvää viikonloppua sinnekin! <3

      Poista
  10. Luin näitä tarinoita eteenpäin tuolta takaa, on kyllä tavallaan tosi hyvää tekstiä vaikka itselle niin synkän kuulosta. Kannattaa kiinni pitää tämmösestä harrastuksesta, ne jää niin nopeasti historiaan.


    www.finnlandsnorsk.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukemisesta! Joo, ite tykkään kirjottaa paljon enempi tällästä synkkää tekstiä jostain syystä, mutta yleensä noihin jotain iloista sisältyy myös. :--)

      Poista
  11. Heeei täältähän löyty erihauska blogi, lähti siis lukulistalle!

    Lennu/51 beats perminute

    VastaaPoista

© Kuvat ja tekstit ovat täysin omaa käsialaani, ellen toisin mainitse. Ethän siis kopioi niitä ilman lupaani.