23. elokuuta 2016

diy tuunattu farkkutakki








Tiedättekö sen tunteen, kun ootte haaveillu jostain todella pitkään ja sitten jonain päivänä päätätte repiä itsenne niskasta ylös ja toteuttaa haaveenne? Tämä tapahtui mulle kesälomalla ja siitä seurasi yllä näkyvä farkkutakki, johon on isketty bändien logoja, random logoja sekä niittejä. Tästä tuli mieleeni uuden DIY postauksen tekeminen ja nyt olen monien viikkojen jälkeen tässä.

Tarvikkeet tähän tuunattuun takkiin on vähän sieltä täältä. Logoja hankin Rockzonesta ollessani Tukholmassa ja netistä Rock Band Patches nimiseltä sivulta sekä monelle tutusta Levykauppa Äxästä. Takin löysin UFFista hieman päälle kahdellakymmenellä eurolla ja ulkonäöltään se oli kuin uusi. Muistakaa siis aina kiertää kirpparit ja muut vastaavat, ettei teidän tarvitse maksaa ylimääräistä! Kotona heitin takin pesukoneeseen urheilupesuaineen kera, jonka jälkeen tuuletin sitä parvekkeella yön yli. UFFin omasta pesuaineesta tullut kamala haju lähti pois kuten oli tarkoituskin.

Suunnittelin ensimmäiseksi logojen paikat, jonka jälkeen pistin ne nuppineuloilla kiinni takkiin. Tämän jälkeen lähdin ompelemaan aika läheltä kankaan reunaa (kolmas kuva havainnollistaa) ja vaihdoin lankaa mikäli se oli tarpeellinen toimenpide. Silitettävien logojen kanssa käytin tätä (*klik*) ohjetta, mutta liimapinta ei pysynyt vuorokautta pidempään, joten päätin ommella niidenkin logojen reunat. Lopuksi mitoitin niittien paikat viivottimella (niittien leveys 8mm + haluamani niitä erottava väli 2mm = 10mm) ja tein reiät ratkojalla. Ruuvaus olikin koko takin tuunaamisen helpoin osuus. Alkuperäinen suunnitelma oli pistää niittejä koko reunalle aina kaulaan saakka, mutta ongelmaksi ilmeni repun hihnat, joiden piti pystyä olemaan olkapäillä ongelmitta.

Kaiken kaikkiaan tähän takkiin upposi lähes 100€ ja siihen tulee uppoamaan vielä monta lisäeuroa seuraavien vuosien aikana. Tekemisessä vierähti viikonloppu ja maanantaina sormet huusivat kipeyttä, mutta olihan tämä ehdottomasti sen arvoista!

8. elokuuta 2016

don't you dare tell me that it's over










Me nähtiin toisen kerran tällä lomalla, vaikka meidän oli tarkoitus kohdata vasta puolen vuoden päästä. Me jahdattiin leppäkerttuja pihalla ja säikyttiin lentäviä koppakuoriaisia. Iskettiin herkkuja kurkusta alas aivan kuten oli tarkoituskin ja uitiin viileässä järvivedessä. Me syötiin elämämme ensimmäistä kertaa rapuja ja kummasteltiin sen mautonta, mutta suolaista makua. Lähdettiin poimimaan mustikoita ja värähdettiin aina käden osuessa hämähäkinseittiin. Kuvattiin toisiamme ja naureskeltiin, kuinka kiusallista se oli kuvattavalle, muttei kuvaajalle. Hyvästeltiin, tällä kertaa lopullisesti, sillä seuraavaan jälleennäkemiseen olisi 5 kuukautta aikaa.

Tää on todella kliseisesti sanottu, mutta vuoden 2016 kesä oli ehdottomasti paras ikinä. Tietysti matkaan tuli monen monta vastoinkäymistä, itkua ja ahdistunutta päivää, mutta kokonaisena lomana tää oli aivan mahtava! En hankkiutunut kesätöihin, mikä kostautui runsaalla mökkeilyllä, mutta toi mun elämääni niin valtavasti lisää positiivisuutta. Ei haitannut enää niin paljon lähteä mökille, poimimaan mustikoita ja pelaamaan tennistä. Kaikki oli ihan ok. Ikinä en ole välittänyt mistään summer bucket listoista, koska mua ne olisi vaan rajoittanut. Oli mulla kuitenkin muutama toive, joista vain yksi on toteutumatta ja se käy toteen tässä lähipäivinä. Kesäloma eikä kesäkään ole vielä kokonaan ohi, mutta nyt on vihdoin tullut aika tasata unirytmi ja teroittaa lyijykynät. Toivottavasti teillä oli hyvä kesäloma!

PS. Saa antaa vinkkejä tulevalle lukiolaiselle!