26. marraskuuta 2015

joulukuu tulee, oletko valmis?



Mulle ei valehdeltu ennen kesälomaa, kun sanottiin ysiluokan menevän nopeesti. Mihin vittuun tää aika on oikeen kulunu? Vastahan mä opettelin kaiken maailman liirumlaarum -juttuja riparilla ja yritin pitää tuhattakuuttasataa ruusua elossa. Tuhlasin melkein kaikki rippilahjaksi saadut rahat uuteen puhelimeen ja kuumottelin tulevaa esitystä. Mutta ennen kaikkea, vastahan mä tutustuin ihmisiin, joiden kanssa oon viettäny melkeen yheksän vuotta. 

Muistan haaveilleeni ysiluokasta alakoulussa. "Ois niin kiva päästä täältä jo pois! Mä oon niin kateellinen noille yseille...". Nyt mä oon kuin kuolemansairas, joka anelee lisäaikaa. En mä tahdo jättää noita ihmisiä, ikivanhaa kurkkua katossa, multahuoneen puolikuolleita chilejä tai kodittoman yöpymispaikkaa katoksen alla.

17. marraskuuta 2015

and now I'm just numb


Joskus on vaan parempi valita kaksi jäätelöpalloa kolmen sijasta, antaa kahvin jämät kaverille ja olla ostamatta mitään mistään. On vaan parempi kävellä tupakan hajun läpi bussipysäkille ja kohdata naapuri. Tervehtiä vaivaantuneesti ja katsoa koko bussimatkan ajan ulos pimeyteen. 

Opin, ettei kannata murehtia kokeesta tulleesta kasista tai puoliksi palaneesta kynttilästä. Savun hajusta koulun käytävällä, läpimäristä hiuksista tai väärin menneistä bilsan tehtävistä. Koska mitä väliä? Koe on vain yksi osa arvosanaa, kynttilöitä saa lisää ja hiukset kuivuu. Savun haju koulun käytävällä on tosin eri asia, mutta ei siitäkään oo vielä mitään syntyny. Ehkä se onkin vaan kynttilä tai mun mieli? Tai sitten se on liekinheitin raksalla. 

12. marraskuuta 2015

but i'll survive


Takuille kiertyneet hiukset. Kahvin tuoksu, autotieltä kuuluva melu. Rypistyneet fysiikan monisteet repun pohjalla. Sofi Oksasen Puhdistus pölykerrokseen peittyneenä. Vinoon kasvanut kaktus ja vieressä palavat kynttilät. Lukiovaihtoehdot listattuna Demin takakanteen. 

Joskus pitää saada pysähtyä hetkeksi. Katsella ympärille ja miettiä vialla olevia asioita. Korjata ne. 
Kirjoittaa kaikki ajatukset paperille ja itkeä niitä myöhemmin lukiessa. Muistella vanhoja aikoja,  hiekkaisia pehmoleluja pihaleikin jälkeen ja onnen hetkiä ennen ja jälkeen kevätjuhlan.
   Mitä jos ne kaikki katoaa? Jos ei enää muistakaan hiekkaista pehmolelua tai onnellisuutta kevätjuhlan jälkeen? Muistaa vain kyyneleet, epäonnen ja sen elämän parhaan matkan luokkakavereiden kanssa. Haluaa toisen ja kolmannen, mutta voi saada vain yhden.