9. syyskuuta 2018

ctrl + alt + delete stressi






Kaunista syyskuuta, ystävät! Oon tapani mukaan intoillut aamusumusta, väreistä, Egotripistä ja viileydestä kaiken tän poissa viettämäni ajan. Samalla oon kiljunut sisäisesti ja lähes itkenyt ahdistustani ylppäreistä, joihin on enää alle kaksi viikkoa. Tekee ihan käsittämättömän pahaa edes sanoa se ääneen, niin perseestä toi vuoden 2020 korkeakoulu-uudistus, en kannata. Oon jotenkin pysynyt kasassa treenaamalla normaalia kovemmin ja kuuntelemalla ihan tuhottoman monia tunteja Egotrippiä putkeen. Minkäs teet, kun mikään muu ei rauhota?

Mutta vaikka tuntuukin ihan älyttömän pahalta hela tiden, oon ehtinyt suunnittelemaan syyslomani Pohjanmaan reissua vaaleanpunaiset lasit silmillä, päättänyt ostavani varjoviikunalleni uuden, hienomman ruukun ja ottanut elämäni ensimmäiset polaroidit sekä ripustanut ne seinälle. Jotenkin tosi absurdia nähdä omaa taidetta (jos noita nyt voi edes taiteeksi kutsua, hah) seinällä, kun normaalisti täällä näkyy vaan kaikkien muiden valokuvia. Kuvattuani loput kuusi ruutua näytän ne kaikki teille. Siihen voi kylläkin mennä vielä hetki, kun yksi ruutu maksaa mulle 2,5e ja Matti on tosiaan hyvin pian kukkarossa, jos meen vaan ja kuvaan ihan kaikkea.

Tällä kertaa en suosittele teille mitään, koska mulla ei yksinkertaisesti ole mitään suositeltavaa. Tää on varmaan joku ylemmän tahon plän, ettei ne ala näyttämään mitään uutta ja kivaa telkkarista näin ylppäreiden alla. Ihan kiva, joskin ois myös tosi jees prokrastinoida kunnon syyn kanssa. Tsemppihalit etenkin kaikille kirjoittaville, tunnen tuskanne jne! <3

26. elokuuta 2018

hän saapuu kotiin vihellellen, vastaantulijoita tuskin ees huomaa

Ihanat syyssateet jaksaa viihdyttää mua lähes aina, kun avaan Bloggerin ja alan kirjoittamaan. Mikään ei motivoi näin paljon, vaikka tekstikentän sijaan tuijotankin vastapäisiä taloja ja kuuntelen märällä asfaltilla ajavia autoja. Nyt on hyvä olla, syksy on niin kaunis. 

Kuolasin viimeksi uusia farkkuja, Leviksen takkia, saapuvaa Polaroid-kameraa ja tatska-aikaa. Arvatkaa kenellä on jo kolme! Tää minimalistin materialismionnellisuus on kyllä ihan omaa luokkaansa, kun tiiän etten anna itseni ostaa yhtään mitään koskaan. Nyt voin astella uljaana syksyyn ja olla paleltumatta, kuvata rakkautta Polaroidilla ja rasvata vimmatusti käsivartta tatuointia varten. Ajasta ei olla kyllä vielä sovittu, mutta se on työn alla! Lokakuussa odottaa myös opintomatka Tallinnaan, vaikka mut risteilyjä karttavana tunnetaankin. Ihan jees astua syysmyrskyjen aikaan laivaan näin semi-laivakammosena. Mutta mitä vaan kuvien takia, eikös....?

Hei, kulttuuria! Jos pohjoismaiset kielet kiinnostaa, tsekatkaa Areenasta sellainen kuin Liberty. Erikoisella tavalla hyvin mielenkiintonen, ja koska rakastan riikinruotsia ja tanskaa, niin mulla on oikeen hyvät oltavat sunnuntaiaamuisin sitä katsellessa. Egotripiltä tuli EP nimeltään Vihellellen, joka on loistavasti vienyt kaikki murheet ylppäreistä, kokeista ja tulevaisuudesta! Kuunnelkaa, suosittelen.

Mukavia elokuun vikoja päiviä, muistakaa edelleen nauttia elämästä!