3. heinäkuuta 2018

sateisten kesäiltojen aatelinen




Elän sateisille kesäilloille: niille hajuille, äänille ja näkymille. Sille tunteelle, jota en voi väistää, ja joka tekee jokaisesta hellepäivästä elämisen arvoisen. Sille mielentilalle, jota en osaa kuvailla, mutta jonka tunnen niin vahvana mielessäni. Jos osaisin piirtää, piirtäisin sen.

Teen leipää, iltapalaa, kello on yksitoista. Taivas on kaunis, aivan horisontin alarajassa on tummansinistä, loppu on yhtä harmaata pilvimassaa. Naapuritaloni ovat malliesimerkkejä saturaation, kontrastin ja punaisen sävyn läträämisestä. Lokit lentävät taivaalla, ne puhuvat. Eivät minulle, mutta toisilleen. Auto ajaa märällä asfaltilla. Märällä asfaltilla, joka on vasta pari viikkoa taaksepäin vaihdettu uuteen. Haistan sateen, tummat pilvet ja lähestyvän ukkosen. Toisinaan pisarat lentävät päälleni. Tärisen.

Välähtää, kun kirjoitan. Pitkän ajan päästä jyrisee, jyrisee pitkään. Ajoittain jyrinä lakkaa, palaa takaisin, lakkaa, palaa takaisin. Samalla sadepisarat paiskautuvat ikkunaani, valuvat sitä pitkin alas ja tippuvat taas toisaalle. Tulee pitkä hiljaisuus. Avaan sälekaihtimet. Kaikkialla on pelkkää mustaa, vain katulampun lämmin oranssi valaisee maisemaa. Näyttää enemmän jouluaaton illalta kuin kesäyöltä, naapureidenkaan taloissa ei ole valoja. Joku ulkona näkee minut, mutta minä en häntä.

Ps. Meikä lähtee maanantaina Pohjanmaalle, palataan ensi kerran elokuussa! (ellen päädy postaamaan lauantaina)

25. kesäkuuta 2018

riding out, letting go of the broken

Oli tosi valokuvauksellinen juhannus. Innostuin kaikesta ja kuvasin kaikkea, kuten näkyy. 24:n mökillä viettämäni tunnin aikana siellä vain tuuli. Välillä satoi myös, mutta lähinnä tuuli niin, että puita kaatui juuriaan myöten. Sähköt oli pari tuntia poikki, ei saatu ruokaa ja lähdettiin kotiin. Ei haitannut, mähän en oo yhtään mökki-ihmisiä. Kotimatkalla kuvasin autosta, ihastelin pikimustia pilviä ja odottelin kaunista auringonlaskua.

Nyt oon aloittanut tän kesän viimeisen työviikon! Hahaa, enää neljä päivää ja sitten mäki pääsen lomille, jos tota ylppäreihin lukemista ei lasketa... En tosiaan tiedä, mitä meinasin tehdä heinäkuun ekan viikon kotona. Pyörittelen varmaan peukaloita, hankin Netflixistä ilmaisen kuukauden ja katson vähän kaikista sarjoista yhden kauden päivässä. Oon niin valmis tuhlaamaan kaikki kauniit kesäpäivät Helsingissä. Ehkä meen joku kerta uloskin, jos vaan kiireiltäni ehdin. 

Ja voi olla, että ehdinkin, koska kävin tänään Rajalassa vaihdattamassa ton 40mm putken toiseen, enkä ehkä kehtaa pitää näppejäni erossa siitä. Sen tarkennusrengas on niin sulava verrattuna 40 millimetrisen omaan, että oon vaan pyöritellyt sitä tässä stressileluna. Toivottavasti saan jotain kivaa kuvattua, niin ilmaannun tänne viikonkin päästä.