27. lokakuuta 2018

minusta jää vain kärähtänyt ruumis









Olen hukassa. Toivomassa takaisin päiviä, muistelemassa menneitä, silittämässä kissaa unissani. Olen loputtoman sekaisin tapahtumista, tunteista, sanoista. Näkemistäni, kokemistani asioista. Jokainen tunne iskee tuhannen voltin voimalla ja jäljelle minusta jää vain kärähtänyt ruumis.

Sanoin viimeiset hyvästit, enkä niiden jälkeen ole osannut reagoida mihinkään kunnolla. Juoksen pakoon kuoleman hyväksymistä ja siitä aiheutuvia tunteita, vaikka olenkin hetkellisesti pysähtynyt, kääntynyt ja riisunut haarniskan päältäni. Antanut tuskan, ikävän ja pelon iskeä, mutta ne ovat väistäneet minua eikä jäljelle ole jäänyt kuin kaksi kyyneltä ja pölykerros.

Ja vaikka kaikki tuntuu yhtä aikaa aivan liian vahvasti, en samalla tunne mitään. Olen loputtoman poikki. Hukuttaen tuskani murhiin ja Pablo Nerudaan. Puhaltaen sen pois pakkasilmaan. Mutta aina se löytää tiensä takaisin. Avatusta parvekkeen ovesta, matkastani bussipysäkiltä paikkoihin a ja b. 

Milloin saan lomaa tyhjyydestä? Lasi on puolillaan, ei siis liiemmin tyhjä tai täysi, mutta silti sen sisällöllä on tarpeeksi voimaa hajottaa. 

13. lokakuuta 2018

tallinnan vanhan kaupungin syksy













Värit ja vanhat rakennukset, kahvi, valokuvat, kaverit. Rakastuin ja rakastin. 
Horjahtelin laivassa, voin pahoin, söin tuhat täytettyä voileipää. 
Ihmettelin museoissa. Kävelin, koin. Lähes kaksikymmentätuhatta askelta. 
Missä on ranta?

Sinä päivänä söin neljällä aterialla täytettyä leipää. Aamupalalla, toisella aamupalalla (oletin lounaan siirtyvän merkittävästi myöhemmäksi), välipalalla ja päivälliseksi. Iltapalan hetkillä minua oksetti ajatus leivästä niin paljon, että nälästä huolimatta söin vain omenan. 

Sinä yönä en saanut unta, koska sänky heilui. Se pyöri vaaka- ja pystysuunnassa, minä sen mukana. Sen keinuminen herätti minut juuri silmien ummistuessa. Sinä yönä viimeinen muistikuvani on kello yhdeltä aamuyöllä. Seuraavan kerran heräsin kuudelta.

On tarpeen astua mukavuusalueensa ulkopuolelle. Laivaan, lentokoneeseen, junaan, vieraiden ihmisten keskelle, minne vaan. Keskiviikkona minäkin olin siellä, ulkopuolella. Laivamatkustaminen on kamalaa, voin pahoin ja pelkään uppoavani. Selvisin hädin tuskin hengissä: kohtuni aloitti itsemurhajärjestelyt laivan saapuessa Suomen satamaan.